Etusivu

Kylmä viima puhaltaa monikymmenpäisen hevoslauman yli, kun ne laiduntavat vuorten juurella etsimässä syötävää. Hallakot ja kirjavat tammat paimentavat tölttääviä varsojaan. Ratsukko paimentaa laumaa edellään, emmekä silti ole Islannissa.

Silkkitietä pitkin pääsee perille paikkaan, jossa vuorituuli kuljettaa vanhoja lauluja ja kotkat kaartelevat metsärinteitten yllä. Mongoliassa hevonen koulutetaan enemmän yhteistyökumppaniksi kuin perinteiseksi länsimaiseksi ratsuksi.
“Me menemme tuonne”, sanoo ratsastaja, “Mutta sinä saat päättää, miten.” Ja hevonen tottelee.

Tsingis Derby on mongolianhevosten kasvatukseen keskittyvä pieni virtuaalitalli, joka syntyi ennen kaikkea kaukokaipuun, hevosviulujen ja aromaisemien innoittamana. Kasvatamme hevosia rennosti omassa laumassaan, ja niillä kilpaillaan silloin tällöin esimerkiksi matkaratsastuksessa.

Ylläpidossä pyörii J., löydetävissä mm. Keskustasta.

Mongolianhevonen?

Kyseessä on todellinen maatiaisrotu – suurta kantakirjaohjelmaa ei ole olemassa, vaan hevosia kasvatetaan paikallista käyttötarvetta ajatellen. Mongolianhevonen on itäistä sukua islanninhevosellelle, ainakin hengenheimolaisuudessa, ja suomenhevoselle aivan konkreettisestikin.
Ruunikko, musta, rautias ja hallakot ovat yleisimpiä värejä, mutta alueellisten mieltymysten takia värikirjo on laaja, ja mongolianhevosia on myös kimoja, voikkoja, selänpuolisia ja suomenkirjavia, sekä tiikerinkirjavia.

Pieni ja sitkeä rotu on varmajalkainen, ja tavallisten askellajien lisäksi niiltä löytyy töltti ja liitopassi. Suurin osa hevosista esittää passista sekä hitaampaa ja pieniaskelista, että pidempää ja maataviistävämpää peitsiä. Passijuoksujen lisäksi myös laukkakilpailut ja matkaratsastus ovat suosittuja kilpailumuotoja.